Lapsenvahdin piti tulla aamulla. Tiesin jo illalla että se peruuntuu. Aamulla tulikin viesti eräältä toiselta henkilöltä ettei lapsenvahtimme pääse tulemaan. Aloin ajatella kaikkea mahdollista. Voinko luottaa ihmisiin ympärillä vai "taas olin oikeassa, pitääkö alkaa enemmänkin kuunnella intuitiota"?

Syömisongelmat on taas tulleet voimalla takaisin. Oksennan melkein joka päivä. Myös viime yönä heräsin syömään ja söin ja söin ja päätin mennä oksentamaan. Siitä jää hirveä päänsärky ja oli pakko ottaa panadolia. 

Aivot tuntuvat painavilta ja kuormittuneilta. Viikonloppu alkaa jälleen. Mitä teen? En uskalla ottaa yhtään saunakaljaa tai viiniä ruoan kanssa, pelkään että alan vaan oksennella. En jaksa tätä kontrollin puutetta. Mitä on oikeasti normaali suhde ruokaan ja olla olematta oksentelematta?

Lapset nukkuu päiväunia. Keitin kahvia ja nappasin panadolia ja buranaa. 

Kolmivuotinen terapia loppuu tänä jouluna. Ahdistaako tulevaisuuden epämääräisyys? Vaikka jouluun on aikaa, niin pakosti mietin mitä sen jälkeen? Eläke jatkuu mutta jatkuuko jokin terapia? Eihän se ole mun miettävissä mutta kyllä sitä ajattelee silti. Pitäisi laittaa tiskit. PItäisi imuroida. Pestä vessä ja tuoda matto sinne. Sohvatyynyt järjestellä.Missä välissä voin lukea sen lehden ja juoda kahvia?