Maanantaina paino oli 74,3kg

Tänään paino 73,2kg.

 

Kumma olo. Toivon että saisimme muuttaa uuteen kotiin. 

 

Miten hyvä olo siitä tulee kun jättää ottamatta täytekakkua. Kaikki muut syövät mansikkakakkua. Ihanaa ihanaa kun en syönyt sitä!

Don't eat that shit.

Don't eat that.

Don't eat.

 

Miten hyvä olo onkaan kun on nälkä. Miten hyvä olo kun on pieni kipu. 

Pain feels so much better than guilt. 

 

Rakas Taivaan Isä. 

Auta meidät pois tästä jatkuvasta riidasta ja toisen loukkaamisesta. Annan meidän olla suurempia kuin asiat joista riitelemme. Anna meille voimaa ja rohkeutta lopettaa tämä ja anna meille nöyryyttä nähdä että voimme jättää asiat taaksemme. Älä anna meidän hukkua. 

Anna tämän jo olla se hetki kun menemmä yhdessä nukkumaan. 

Lapsenvahdin piti tulla aamulla. Tiesin jo illalla että se peruuntuu. Aamulla tulikin viesti eräältä toiselta henkilöltä ettei lapsenvahtimme pääse tulemaan. Aloin ajatella kaikkea mahdollista. Voinko luottaa ihmisiin ympärillä vai "taas olin oikeassa, pitääkö alkaa enemmänkin kuunnella intuitiota"?

Syömisongelmat on taas tulleet voimalla takaisin. Oksennan melkein joka päivä. Myös viime yönä heräsin syömään ja söin ja söin ja päätin mennä oksentamaan. Siitä jää hirveä päänsärky ja oli pakko ottaa panadolia. 

Aivot tuntuvat painavilta ja kuormittuneilta. Viikonloppu alkaa jälleen. Mitä teen? En uskalla ottaa yhtään saunakaljaa tai viiniä ruoan kanssa, pelkään että alan vaan oksennella. En jaksa tätä kontrollin puutetta. Mitä on oikeasti normaali suhde ruokaan ja olla olematta oksentelematta?

Lapset nukkuu päiväunia. Keitin kahvia ja nappasin panadolia ja buranaa. 

Kolmivuotinen terapia loppuu tänä jouluna. Ahdistaako tulevaisuuden epämääräisyys? Vaikka jouluun on aikaa, niin pakosti mietin mitä sen jälkeen? Eläke jatkuu mutta jatkuuko jokin terapia? Eihän se ole mun miettävissä mutta kyllä sitä ajattelee silti. Pitäisi laittaa tiskit. PItäisi imuroida. Pestä vessä ja tuoda matto sinne. Sohvatyynyt järjestellä.Missä välissä voin lukea sen lehden ja juoda kahvia? 

 

En jaksa, sanon. En jaksa käsitellä riitaamme. En jaksa miettiä sen syitä enkä mitä kukakin tarkoitti. Odotan sinua  kotiin. odotan sinua jotta saan välillä levätä. Missä olet sinä johon rakastuin? Kuka on se joksi joku päivä tulet ja synnyt uudelleen? Haluan tuntea sen miehen. En halua elää sen kanssa joka häpeää ja satuttaa. 

 

Oksensin.

Montako kertaa? En tiedä.